Itsepetosta parhaimmillaan.

Tavoitteiden asettaminen ja selkeä suunnitelma niiden toteuttamiselle on erinomainen tapa edetä kohti aseteltua päämäärää. Olen esimerkiksi hokenut itselleni kevään mittaan, että "teen muuton ja rempan tehokkaasti alta pois, ja palaan sitten nettiprojektini pariin" tai "ensin yritän tehdä rastiin jääneet nettikyselyt, jonka jälkeen pohdin uusia tienaustapoja". Nämä eivät kuitenkaan ole kirittäneet minua sen kummempaan vauhtiin, mutta miksi?

Olenko rakentanut itselleni muurin, joka estää asioita etenemästä?

Tajusin viikonlopun aikana oksennustaudista elävien kirjoihin palatessani toteavani jatkuvasti jotain tuon suuntaista. Ensin teen jotain, jotta ryhdyn saan ryhtyä tekemään toista. Valitettavasti ensinnä esiin ponnistaa kaikki toisarvoiset asiat, eivätkä ne joihin kannattaa pyrkiä. Estän siis oman pääsyni asettamaani tavoitteisiin keksimällä jotain tarpeettomampaa tekemistä ja sitten nuo suorittaneeni energia sekä aika ovatkin jo käytetty. Tämä puolestaan johtaa helposti uuteen kauniisti pään sisällä sanailtuun ehtoon ja noidankehä on valmis. Tämä on itsepetosta parhaimmillaan.

Miten ajattelin sitten nousta tästä suosta? Pohdiskelin asiaan kaksijakoista lääkettä. Ensimmäinen on kirkastaa tavoitteet selkeiksi ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Siispä ruutuvihkoa esille ja kylmästi heittelemään päänsisäisiä ajatuksia siitä, mitä pitäisi saada aikaiseksi. Nuo tavoitteet voivat olla yksinkertaisia, kuten tiskikoneen tyhjennys, mutta mieluummin lähden hakemaan laajempaa kokonaisuutta, kuten "talo siistiksi". Kun tavoitteet on kirjattu, niin yritän asetella niitä tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi voisin asettaa ykköseksi tämän projektin tueksi vihdoin sen nettisivun, joka voisi tuottaa meikäläiselle pientä leiviskää. Tämän jälkeen tulisi vaikka tuo huushollin puhdistaminen.

Urakan toinen vaihe on purkaa tavoitteiden suorittamista pieniksi välitavoitteiksi. Mieluusti vielä niin pieniksi, että niiden toteutus onnistuu yhden päivän aikana. Puhun siis eräänlaisesta TO-DO -listasta. Tätä varten hankin taskuun sopivan A7-koon ruutuvihon, jonka yläreunaan kirjaan kalenterinomaisesti aina yhden päivän (esim. ma 27.4.). Sen alle puolestaan kirjailen noita välitavoitteita kullekin päivälle. Pyrin myös laittamaan asiat myös tärkeysjärjestykseen edellisessä kappaleessa määritellyn tavoitelistani mukaisesti. Haluan esimerkin tapauksessa aina tehdä nettisivua eteenpäin vievän asian vaikka ennen tiskikoneen tyhjentämistä. Näin tärkein asia etenee kuin huomaamatta, enkä aseta itselleni noita typeriä ehtoja. Listauksen hyvä puoli on myös se mielihyvä, jonka tehdyn asian yliviivaaminen tuottaa.

Homma kuulostaa hyvältä, mutta sisältänee monta vaaran paikkaa. Laitanko listaan liikaa asioita, jolloin motivaatio sen käyttöön tippuu, kun jään jatkuvasti jälkeen? Osaanko asettaa sellaisia asioita, että projekti oikeasti etenee vai keksinkö vain jotain näennäisesti edesauttavaa. Tämä selvinnee vain kokeilemalla.